1. Yrjön isä tal. Stefanus Aaltonen (Ruuhimäki) syntynyt 30.12.1863 Urjalassa. Kuollut 75 -vuotiaana 6.6.1936. Mäkisalo, Sortavalan mlk. Stefanus tunnettiin myös nimellä Andersson/Ruuhimäki. Lue Stefanus Aaltosesta
Stefanuksen vanhemmat olivat: Antti (Anders Paulsson) Ruuhimäki
syntynyt 12.10.1836 Urjalassa. Kuollut 70 -vuotiaana 31.12.1906
Urjalassa Huhti Sipilä ja
Anna (Zachariasdotter) Sakarintytär syntynyt 13.5.1833
Urjalassa Kokko Werialho. Kuollut 84 -vuotiaana 27.4.1918 Sortavala
Loplola 3.
Yleismuistio: Urjalan
rippikirjamaininta: Asev. kelpaamaton. Isäni kertoi Stefanuksen
joutuneen nuorukaisena koettamaan voimiaan härän kanssa ja siinä
rytäkässä hänen selkänsä oli vioittunut. Vamma ei kuitenkaan haitannut
työntekoa.
Muuttanut sukunimensä Ruuhimäestä Aaltoseksi Urjalan Matkun Kreivilässä
ollessaan ehkä 1899.
Tapahtumat hänen elämässään:
• Muutti perheen mukana: Urjalasta, 5 Tou 1873, Tammela Kojo Wuoltu Pukkila.
• Muutti: Tammelasta, 13 Jou 1885, Urjalaan.
• Vihittiin: Urjalassa, 10 Elo 1893, Ida Maria Lindin (19) kanssa.
• Muutti: Urjalasta, 29 Lok 1897, Helsingin pitäjään.
• Muutti perh: Helsingin pitäjästä, 28 Mar 1899, Urjalaan, Matku Kreivilä.
° Muutti perheineen
Urjalasta Hämeenlinnan mrsk. 15.11.1903. Kolme miestä ja kaksi naista.
• Muutti: Hämeenlinnasta, 17 Mar 1905, Viipuriin. Kolme miestä ja kolme naista.
• Muutti perheineen: Viipurista, 7 Syy 1908, Sortavalaan.
• Muutti: Sortavalasta, 18 Mar 1916, Tohmajärvelle.
• Muutti: Tohmajärveltä, 30 Elo 1917, Sortavalaan.
Stefanus avioitui Ida Maria Lind kanssa, jonka vanhemmat olivat ratavartija Henrik Mattsson Lind (Niemi) Syntynyt 20.3.1842 Ylistaro Kitinojan talossa Kaukolankylässä. Kuollut Humppilassa 25.2.1930. Vaimo Sanna Jussint. Ylisaari, syntynyt 6.7.1841 Lapua Jussila. Kuollut 6.6.1910 Urjalassa.
Iida Maria syntyi 7.11.1874 Lapualla. Kuollut 58-vuotiaana 22.5.1933 Sortavalan mlk. Mäkisalo. Haudattu 31 Tou 1933 Sortavalan msrk.
Kuva Matti Aaltonen 2005
Henrik Lind muutti perheineen Lapualta Matkuun ratavahdiksi 1879.
Ratavahdin tuvan pihapiirissä ovat maakellari, sauna ja ulkorakennus.
Tilan omistaa Harri Koivula.
Sain tämän vanhan postikorttikuvan Juuso Hyväriseltä sähköpostin
liitteenä. Hän kirjoitti että Matkun asemarakennus purettiin
maalis-huhtikuussa 2001. Vaihteet ja sivuraiteet oli puettu jo
toukokuun alussa 2000.
Matku on lounaishämäläinen kylä, joka aikoinaan kuului Urjalaan, nykyisin Forssan kaupunkiin. Matkun rautatieasema, alunperin nimeltään Kultaranta sittemmin Forssa, rakennettiin Hämeenlinna-Tampere-Turku-rautatien rakennustyön loppuvaiheessa vuosina 1875-1876. Se oli aikakaudelle tyypillinen ns. IV luokan asema.
Kotimaan uutinen Isänmaan Ystävä lehdestä 19.3.1897
Forssassa, huhtikuun 1 päivänä, 2001
Maija Kesiö
Julkaistu Kylähullu nro 3 tiedotuslehdessä 5.5.2001"Kävelin sunnuntaina, tammikuisena Kallenpäivänä Matkun asemarakennuksen edustalla. Purkutyö oli käynnissä. Katto oli jo osaksi revitty pois samoin ulkolaudoitus, jonka alta paljastuivat punahonkaiset hirret. Rakennus, joka on yli sadan vuoden aikana ollut matkulaisten ylpeys ja identiteetin luoja, joutuu väistymään tarpeettomana ja tehtävänsä tehneenä. Miten paljon muistoja tulvahtikaan mieleeni, itse koettuja, kerrottuina kuultuja ja kirjoista luettuja.
Kuvittelen mielessäni tilaisuutta radan valmistuttua kesäkuussa vuonna 1876, kun ensimmäinen juna tulla puuskutti Kultarannan asemalle, mikä nimi myöhemmin muutettiin Forssaksi. Juna oli kukkaköynnöksin ja lipuin koristeltu ja siinä matkasivat rakennustöissä mukana olleet niin korkeat virkamiehet koreissa virkaunivormuissaan kuin insinöörit ja suunnittelijat sekä radan rakennustöitä valvoneet mestarit. Jokaisella asemalla oli suuri väkijoukko vastaanottamassa tätä uuden aikakauden ihmettä: kiskoilla kulkevaa höyryjunaa.
Päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Asemalle oli hyvissä ajoin saapunut paikallista väestöä, Matkun kartanon alustalaisia, torppareita, ratatöihin osallistuneita paikallisia asukkaita ja käsityöläisiä. Olipa paikalle tullut myöskin kartanon isäntäväkeä, kauppias Carl Henrik Nyströmin perhe, samoin kuin Nyströmin vävy, Emil Maunula Menosista. Oli vanhaa ja nuorta, kaikkein innokkaimpia olivat mukaan otetut lapset..."
Henrik Lind tuli Lapualta
perheineen ratavahdiksi Matkun asemalle kesällä 1879.
Stefanus Aaltonen oli muuttanut vanhempiensa
mukana Tammelasta Matkuun Kreivilän kartanon palvelukseen 1885.
Stefanus avioitui ratavahti Lindin tyttären Idan kanssa 1893. Perhe on kirjattu Urjalan rippikirjaan Matkun
asemalle ja Stefanuksen ammatiksi on kirjattu
matkunpuutarhuri.
Lapset tästä avioliitosta olivat:
I. Akseli
Rudolf Aaltonen 
syntynyt 27 Kes 1897 Urjala
Matku, ja kuollut 8 Tou 1977, 80-vuotiaana.
II. Konduktööri Hannu
Anselm Aaltonen 
syntynyt 5 Hel 1900 Urjala
Matku. Kastettu 10 Hel 1900 Urjala. Kummit asemamies August Lind ja
vaimo Emilina Urjalan Matkusta. Hannu Aaltonen kuollut 12.3.1977.
II. Hanna
Helena Aaltonen 
syntynyt 9 Tam 1902 Urjala
Matku. Kuollut 4v 11 kk 7 pv. Haudattu 21 Jou 1906 Viipurin msrk.
IV. Tuure
Ferdinand Aaltonen syntynyt 24 Lok 1904 Hämeenlinna Luhtiala,
kastettu 6 Mar 1904 Hämeenlinna Luhtiala. Kuollut 18.3.1914 Sortavala
msrk, 9-vuotiaana.
V. Konduktööri
Yrjö Stefanus Aaltonen 
syntynyt 25 Mar 1907 Viipurin msrk. Kuollut 28 Tam
1985 Kontiolahti Pilkko, 77-vuotiaana.
VI. Väinö
Johannes Aaltonen 
syntynyt 1.7.1911 Sortavala
msrk. Kuollut 23.5.1994.
VII. Kalle
(Karl) Erik Aaltonen 
syntynyt 20.12.1914 Sortavala
msrk. Kuollut 4.12.1964
VII. Toini
Helena Aaltonen (Ruuhimäki) syntynyt 7 Tam 1918 Sortavalan msrk.
Kuollut 25 Tam 1918 Sortavalan mlk.
Kuva:
Akseli Aaltosen
perikunta
Aaltosen tila
Sortavalan mlk Rytty Mäksialo
Kuva: Akseli Aaltosen perikunta
Talon isäntä Akseli Aaltonen hevosineen. Taustalla
seisoo Väinö Aaltonen. Akselin poika Osmo Aaltonen kertoi että
Lempi-hevonen kuoli vasta vuonna 1949.
Yrjö Aaltonen asemalta asemalle
Yrjö Aaltonen vietti nuoruutensa Sortavalan mlk. Rytyssä. Hän
puhui usein myös Suikan kylästä. Tapana oli siihen aikaan, että nuoret
kokoontuivat keinulle, tansseja ei hänen kertomansa mukaan kotikylällä
järjestetty. Hän asui vanhempiensa luona tehden kotitilalla
maanviljelystöiden ohella metsätöitä.
Rytyn asemarakennus
Sortavalan asema
Yrjö Aaltonen astuin varusmiespalvelukseen kutsunnan kautta 12.3.1928.
Joukko-osasto Viipurin Rykmentti Hamina. Alikersantti 14.11.1928.
Palvelusaika 1v 3kk. Kertausharjoituksiin hän osallistui 1935 ja toisen
kerran vuonna 1938.
Yrjö Aaltonen eturivissä kolmas
vasemmalta.
Kuva Jorma Aaltonen
Työura Valtion rautateillä alkoi 01.04.1930, kun hän pääsi
ylimääräiseksi mieheksi Suojärven asemalle. Vuosina 1930 ja 1931 hän
oli pitkähköjä aikoja komennettuna Läskelä - Pitkäranta ratatyömaalle.
Liittyi vanhemman veljensä ehdotuksesta Suojärven Suojeluskuntaan 1935.
Suojärvellä hän tapasi tansseissa tulevan vaimonsa Bertta Hujasen.
Heidät vihittiin Suojärvellä 2.3.1936. Asuinpaikka Suojärvi Kaipaan
kylä. Tästä avioliitosta syntyi kuusi lasta.
01.03.1939 hänet nimitettiin asemamieheksi Naistenjärven asemalle.
1939 asemamies Yrjö Aaltonen asui perheineen Naistenjärven asema-alueella. Perheeseen kuului kaksi lasta, Ahti ja Seija kun neuvostoliittolaiset sotilaat hyökkäsivät yllättäen varhain aamulla 30.11.1939, tuli perheelle äkkilähtö. Siitä alkoi perheen ensimmäinen evakkotaival. Lue lisää Naistenjärven aseman tapahtumista Naistenjärvi sivuilta.
Kuva: Aaltosen perikunta
Yrjö ja Bertta Aaltonen. Sylissä ennen sotaa Suojärvellä syntyneet
lapset Ahti ja Seija
Kuva:
Timo Kause Kerrankos kirves kiveen käy
Ensimmäinen juna saapui Naistenjärvelle syksyllä 1927.
Rakennukset vasemmalta pysäkkitalo,
tavaramakasiini ja käymälä. Taustalla Naistenjärvi ja vastarannalla
Neuvostoliitto.
Kuva: Suomen Rautatiemuseo
Naistenjärven asema kuvattuna ennen sotaa
Sain nämä kuvat (kaksi kuvaa yhdistetty)
sähköpostin liitteenä Keijo Kuhalta.
Tauno Ruuska kirjoitti kuvasta: Kuva puhuttelee ja
liikuttaa, uskon olevani tässä kuvassa isää saattamassa YH:n
kertausharjoituksiin 11.10 1939 aamuhämärissä aamujunalle.
Kutsun saaneita
seutukunnan lähtijöitä oli liikuttavan paljon. Lumihärmä ja väki
puhuvat sen puolesta. Lähtöhetki asemalla oli mieliä liikuttava.
Junan lähdön lähestyessä asemalla laulettiin yhteisesti ”Jumala ompi
linnamme”. Isä rutisti minua sanoen, nyt on sinun vuorosi hoitaa
talossa miehen tehtävät. Viikon kuluttua ko. hetkestä me päätimme
jättää kotimme aseman lähellä toistaiseksi ja pakkasimme tavaroita
parirekeen, kytkimen lehmät reen perään ja suuntasimme n. 12 km päähän
Valeinkylään äidin syntymäkotiin. Asemarakennuksen takana vasemmalla
näkyvä talo on Naistenjärven nousuaikaan valmistunut Männistön talo
(Työväenyhdistyksen talo), juhlapaikka: tanssia, ravintola yms.
kokoontumispaikka, kaksikerroksinen paikka kylän korkeimmalla paikalla.
Kävin siellä markkinoimassa mm. joulu- ja pääsiäiskortteja…siis
yrittäjänä!
Keijo
Kuha on kertonut Naistenjärven tapahtumista: Äitini muistaa hyvin
tapahtumat Naistenjärven koululla sodan syttyessä. Neuvostosotilaat
hyökkäsivät suurella joukolla koululle, jonka kellariin oli piiloutunut
noin parikymmentä paikallista siviiliä.Sotilaat löysivät piiloutuneet
ja osoittivat pistimet ojossa, ettei pakenemismahdollisuutta ole.
Pidätettyjen joukossa olivat äitini Helmi Kuha, mummoni Anna
Kuha ja kahdeksanvuotias serkkuni Sylvi Kuha. Sylvi oli
saanut uusia vaatteita, joita hän oli lähtenyt juosten näyttämään mummolle. Tällöin neuvostosotilas ampui tyttöä päähän. Hyökkääjät
havaitsivat erehdyksen ja selittivät että he luulivat tytön lähteneen
viemään jotain viestiä. Kun Sylvi oli ollut sen näköinen, että
saattaisi selvitä ampumisesta, lähtivät sotilaat kuljettamaan häntä
autolla Petroskoihin sairaalaan, mutta hän menehtyi matkalla
Yrjö Aaltonen on kertonut, että Naistenjärven kylän talot jäivät
talvisodassa tuhoutumattomana venäläisille.
Kerrotaan että Jatkosodassa saksalaiset joukot valtasivat kylän
takaisin pakottaen venäläiset joukot perääntymään Naistenjärven yli
entisen rajan taakse. Sen jälkeen saksalaiset vetäytyivät Riuhtavaaraan
lepäämään, jättäen kylään vain muutaman vartiomiehen. Niinpä
venäläisten oli helppo palata kylään suurempaa vastarintaa kokematta ja
polttaa koko kylä.
Pysäkin hoitaja Knut Troberg ja asemamies Yrjö Aaltonen jäivät
vihollisen selustaan, mutta onnistuivat vaiherikkaiden tapahtumien
jälkeen pakenemaan metsiä ja soita myöten suomalaisten puolelle
20.12.1939. Knut Troberg oli työskennellyt asemalla vasta noin
viikonpäivät huolehtien asemapäällikölle kuuluvista töistä. Hän oli
asunut tämän ajan aseman lähellä asuvan rouva Lundgrenin luona.
Knut Trobergin laatima yksityiskohtainen raportti vihollisen
hyökkäyksestä asemalle ja miesten pakomatka on esitetty sanasta-sanaa Isää etsimässä
antologiassa.
Heidän pakomatkasta kerrotaan myös e-kirjassa Tapahtui
Naistenjärvellä.
Nina Ranta Lohjalta
on tutkinut ja kirjoittanut
Naistenjärven tapahtumista sodan syttyessä.
Julkaistu Oma Suojärvi lehdessä joulukuussa 2005.
"Raakalaisteko Naistenjärvellä heti hyökkäyksen alussa
Otsikko on lainaus Rajan turva –lehdestä nro
11-12/1939. Artikkelin julkaisemisesta on kulut 66 vuotta, mutta sodan
kauhut eivät katoa koskaan. Kertomus julkaistaan hyökkäyksestä elossa
selvinneen Toivo Pöppösen pyynnöstä.
Elettiin marraskuuta 1939 Naistenjärvellä. Kylä sijaisi Suojärvellä
lähellä Venäjän rajaa ja sitä halkoi rautatie Torasjoelle. Osa
suojärveläisistä oli jo lähtenyt perheineen evakkoon, pois epävarmoista
oloista. Poliittiset suhteet Venäjälle olivat poikki, mutta nopeaan
hyökkäykseen rajan yli ei kuitenkaan uskottu.
Suojärven kouluille oli annettu käsky jatkaa opetustyötä. Sinikka
Pöppönen oli hyväksytty Suojärven yhteiskouluun. Koulujen alkaminen oli
yksi syy Pöppösen perheen palaamiseen evakosta Kaalamolta takaisin
kotiseudulleen. Perheeseen kuului Isä Viktor Pöppönen (37 v.),
äiti Siiri o.s. Jehkonen (30 v.) ja lapset Sinikka (11
v.) sekä Toivo (7 v.). Viktor toimi N. V. Martiskaisen
kauppaliikkeiden toimitusjohtajana ja Siiri oli mukana lotta
–toiminnassa.
30.11.1939 klo 7.00
Siirin sisar Senni oli ollut perheen luona kyläilemässä.
Viktor lähti Toivo -poikansa kanssa saattamaan Senni -tätiä
Naistenjärven asemalle. Junan kulkeminen radalla sinä aamuna ei ollut
varmaa, mutta reissulla oli tarkoitus käydä myös räätälillä. Toivo oli
saanut uuden talvitakin, josta piti lyhentää hihoja.
Juna saapui asemalle ja täti pääsi matkaan. Viktor-isä ja Toivo olivat
ehtineet jo räätälille kun hevosmies Stephan Hamutta syöksyi ovesta
sisään ja huusi: ”Nyt se alkoi!” Tykit kuuluivat jo Suojoelta asti.
Viktor, Toivo ja Stephan juoksivat pikaisesti reen luokse ja lähtivät
kohti kotia hakemaan äitiä sekä siskoa turvaan. Koti sijaitsi lähellä
asemaa.
Siiri ja Sinikka odottivat jo ulkona miesten tuloa. Tarpeelliset
tavarat olivat valmiina laatikoissa rekeen nostamista varten, ne oli
pakattu jo edelliselle evakkoreissulle. Laatikot saatiin nopeasti
kyytiin ja he olivat valmiit lähtemään pakomatkalle.
Venäläiset olivat jo Naistenjärven asemalla. He avasivat tulen kohti
kaikkia pakenevia. Isä seisoi reen perässä ohjastamassa hevosta ja
häneen osui ensimmäinen luoti. Hevonen pillastui ampumisesta ja
riistäytyi käsistä isän pudotessa kyydistä tielle. Äiti komensi lapset
hyppäämään reestä maantien ojaan turvaan.
Viktor oli vielä elossa ja valitti ääneen
tiellä. Sinikalle tuli hätä isästään ja hän nosti päätään katsoakseen,
mitä oli tapahtunut. Toivo muisti nähneensä mustan verisen marjan
Sinikan otsalla. Sisko oli kuollut välittömästi päähän osuneesta
luodista. Tilanne maantiellä oli kaoottinen: ihmiset pakenivat henkensä
edestä, osa piiloutui lähimetsiin, osa pääsi pakenemaan jalkaisin tai
hevosella ja osa jäi sille tielle.
Myös äiti oli saanut osuman, mutta hän jaksoi vielä huolehtia
lapsistaan. Toivo makasi ojassa ja äiti ryömi hänen päälleen suojaten
poikaa luodeilta. Äiti sanoi viimeisinä sanoinaan: ”Toivo, paina
päätä ojaan, äiti kuolee kohta”. Toivo näki siskonsa kuolevan, kuuli,
ettei isä enää valittanut maantiellä ja äiti oli menehtynyt puristaen
Toivoa sylissään.
Ampuminen alkoi hiljetä ja venäläiset kävivät kääntämässä maassa
makaavat ruumiit. Myös Siiri käännettiin kasvot ylöspäin ja hänen
sylistään löydettiin elossa oleva poika. Kuin ihmeenä Toivoon ei ollut
osunut yhtään luotia. Häntä tarrattiin kauluksesta kiinni ja vietiin
Venäjän puoleiselle raja-asemalle kuulusteluja varten. Toivo oli
shokissa eikä pystynyt kertomaan mitään kuulusteluissa, niinpä hänet
jätettiin melko nopeasti rauhaan. Naapurit tunnistivat Toivon ja
saattoivat hänet isomummonsa luokse Kaitajärvelle.
Anna-Stiina Onttinen
oli sodan alkamisesta huolimatta päättänyt jäädä hoitamaan
karjaansa kotipaikalleen. Itsepäinen isomummo oli Toivon ainoa turva ja
lähin omainen.
Toivo jäi Anna-Stiinan kotipaikalle asumaan ja odottamaan mitä sota
toisi tullessaan. Alue oli venäläisten sotilaiden valloittama. Suomeen
ei ollut mahdollisuutta päästä näistä oloista. Askareet kuitenkin
jatkuivat lähes samanlaisina kuin ennen sotaa helmikuun alkuun asti.
Anna-Stiinan ja Toivon matka Venäjälle Interposolskan siirtoleirille
alkoi 10.2.1940 monen muun suojärveläisen matkakumppanina. Oli
jätettävä kotiseutu ja lähdettävä kohti tuntematonta. Reilut kaksi
kuukautta oli kulunut edellisestä järkytyksestä. Toivo ei muistellut
siirtoleiriä vankilana, vaikka nälkä ja kylmyys olivat jokapäiväiset
seuralaiset.
Toukokuussa 1940 Interposolskassa pakattiin Suomeen palautettavia
siirtoleiriläisiä kuorma-autonlavalle. Osa siirtoleirin väestä oli
tehnyt päätöksen jäädä Venäjälle, olla palaamatta koti-Suomeen. Toivo
seisoi kuorma-auton lähellä tietämättä minne hänen olisi pitänyt mennä.
Viime hetkellä kuorma-autossa ollut tuttu mies huomasi Toivon ja
komensi pojan nousemaan auton kyytiin. Hänen ansiostaan Toivo pääsi
takaisin kotimaahansa. Osa matkasta taittui härkävaunuissa ja
lukutaitoisena Toivo sai kunnian lukea paikannimiä vanhemmille
kyytiläisille. Kaikki mukana olleet eivät olleet lukutaitoisia ja Toivo
oli ylpeä saamastaan tehtävästä. Siirtoleiriltä Suomeen palanneet
joutuivat karanteeniin Helsinkiin. Karanteenista vapauduttuaan Toivo
pääsi asumaan Maikki -tätinsä luokse Iisalmeen. Myös Anna-Stiina
Onttinen selvisi hengissä siirtoleiriltä Suomeen.
Viktor, Siiri ja Sinikka oli haudattu pikaisesti heti hyökkäyksen
jälkeen Naistenjärven joukkohautaan. Keväällä 1943 heidän ruumiinsa
siirrettiin ja siunattiin Kuikkaniemen sankarihautaan.
Viktorin veli Vanja Pöppönen kertoi
muistelmissaan tapahtumista ja oli pahoillaan Kuikkaniemen
sankarihaudan kyseenalaisesta kunnosta. Häntä suretti omaisten
menettämisen lisäksi hautoihin nouseva vesi, varsinkin keväisin. Vanja
kävi laskemassa seppeleen veljensä haudalle heinäkuussa 1943.
Toivo Pöppönen poistui joukostamme 6.10.2005. Hän oli kuollessaan
73-vuotias. Toivo kertoi muistoistaan kuin ne olisivat tapahtuneet
eilen. Tuska isän, äidin ja siskon menettämisestä ei laantunut koskaan.
Tutustuin Toivoon tämän vuoden keväällä sukututkimuksen merkeissä ja
olen kiitollinen että sain tuntea hänet. Jään kaipaamaan yhteisiä
juttuhetkiä ja hyvää ystävää.
Viktor,
Siiri, Sinikka ja Toivo Pöppösen muistoa kunnioittaen
Nina Ranta (Vanja Pöppösen tyttären tytär)"
Naistenjärvi
2007
Kuva: Matti Aaltonen
Talvisodan jälkeen Yrjö Aaltonen siirrettiin asemamieheksi Suolahden asemalle 1.5.1940.
Suolahden vanha
asema
Kuva: Matti Aaltonen 2007
Toisen kerran Yrjö Aaltosen perhe joutui lähtemään evakkoon 1944 Suojoen
asemalta.
Suojoen
asema kuvattuna ennen sotia
Kuva: Suomen Rautatiemuseo
Sodanaikaista hyörinää
Suojoen asemalla jatkosodan aikana. SA-Kuva Suojoki
1941.10.14
Aaltosen perheen asunto oli radan toisella puolella taustalla
näkyvässä rakennuksessa. Perheeseen kuului tuohon aikaa kolme lasta.
Rautateiden asunnoissa oli mahdollista pitää kotieläimiä. Muista
olleeni vanhempien sisarusteni kanssa laitumella paimentamassa lehmiä.
Katso Suojoen kartta: Kartta
Luovutetun alueen vanha rautatiekartta. Naistenjärvi ja Suojoki.
Seuraava asema oli Hämeessä Turku-Toijala radan varressa oleva Humppila.
Humppilan asemarakennus 1972 (Forssa Lehti
20.10.1972) Asemarakennus paloi 17.4.1973. Humppilan
asemaseutua
on kuvin ja sanoi esitetty kirjassa: Pas kattoen si. Toim. Paula
Oilinki.
Toinen evakkoreissu päätyi Humppilan
asemalle 1944. Asuntonamme oli odotustilat asemarakennuksen
oikeanpuoleisessa päädyssä. Asuntomme ikkuna on kuvassa puolittain
näkyvissä kioskin takana. Pienelle pojalle avautui heti
ulko-ovelta avara ratapiha, jossa tapahtui aina ihmeellisiä asioita.
Ratapihan takana oli meijerin lastauslaiturit, jonne saatoin mennä vain
salaa. Mutta kaikista ihmeellisin ja tärkein oli se pieni juna, jolla
oli omat kapeat raiteet. Äitini nauroi vielä vanhoilla päivillään, että
lämpöisinä kesäpäivinä kuljeskelin asemalaiturilla paitasillaan ilma
pöksyjä. Mutta kun kuulin pikkujunan lähestyvän asemaa, ryntäsin aina
sisälle vaatimaan housuja jalkaani. Hyppää pikkujunaan!
Terveisiä sille asemarakennuksen viereisessä rakennuksessa asuneelle
näpsäkälle pikkutytölle, jonka nimeä en enää muista!
Kuva: Eero Aaltosen albumista
Konduktöörikurssi Helsingissä 1945. Yrjö toisessa rivissä seitsemäs
oikealta.
Kuvan takana olevat nimikirjoitukset
Seuraava pääteasema oli Pohjois-Karjalassa, suuren Pielisen
pohjoispäässä,
Nurmeksessa.
Nurmeksen asema kesällä 2000 Kuva:
Matti Aaltonen
Kuvaaja: Isak Paavalniemi Nurmes 1947 tai
1948
Perhekuva Yrjö Aaltonen. Vaimo Bertta Aaltonen os.
Hujanen.
Kuva Eero Aaltosen albumista
Aseman päivystystyöryhmä tauolla. Yrjö Aaltonen kuvassa alhaalla. Yrjön
kalakaveri Simo Nieminen paistattelee päivää paljaspäin.
Nurmeksen asemalla Yrjö Aaltonen toimi konduktöörinä eläkepäiviin asti.
Mutta jälkipolvien työura rautateillä jatkui seuraavassa sukupolvessa,
yliteknikkona konepajalla ja veturin päällä kuljettajana.
Kuva Eeron albumista.
Veturimieskurssi 1975. Eero Yrjönpoika Aaltonen seisomassa toinen
oikealta.
2. Antti (Anders) Paulsson Ruuhimäki,
jonka vanhemmat olivat Paul Pettersson ja Justina
Gabrielidr, syntynyt 12 Lok 1836 Urjala Kokonkylä Lähtenkorva.
Anders tunnettiin myös nimellä Antti Ruuhimäki.
Tapahtumat hänen elämässään:
• Perhe muutti: Urjalasta, 5 Tou 1873,
Tammelaaan.
• Muutti perh.: Tammelasta, 1885 Urjalaan
Matkun kartanon Kreivilän tilalle, missä hän toimi mm. navettavoutina.
Aura -lehti 1.8.1890
Anders avioitui Anna Zachariasdotter 17 Hel 1861. Anna syntynyt 13 Tou 1833 Urjala, Kokkois Werialho, ja kuollut 27.4.1918 leskenä Sortavala, Lopola 3 84-vuotiaana.
Lapset tästä avioliitosta olivat:
I. Johan
Andersson syntynyt 30 Jou 1863 Urjala. (Toinen kaksospojista)
1 II. Tal.
Stefanus Aaltonen (Ruuhimäki) (syntynyt 30 Jou 1863 Urjala -
kuollut 6 Kes 1939 Sortavalan mlk Mäkisalon kylä)
III. Alexanra
Ruuhimäki 
syntynyt 12 Mar 1866
Urjala Kokko Kalliohuhta. Puoliso Kaarle
Oskar Syrjänen 
s.10.10.1869 Urjala.
Oskari ja Santra sekä heidän lapsensa Hannu ja Tyyne. Kuva Kari Paavilainen
IV. Amanda
(Manda) Ruuhimäki
syntynyt 2
Tou 1870 Urjala Kokko, Kallioluhta, ja kuollut 3 Mar 1959 Turku
89-vuotiaana. Puoliso Fredrik Toivonen
s.26.4.1874 Huittinen, kuollut 27.12.1955 Turku
Amanda ja Fredrik Toivosen perhekuva.
Kuva Akseli Aaltosen perikunta
V. Olka
Maria Ruuhimäki syntynyt 9 Hei 1874 Tammela Pukkilan talo, ja
kuollut 2 Tam 1939 Sortavala msk 64-vuotiaana. Puoliso Karl Emil
Eskolin s.4.1.1873 Urjala. Jäänyt leskeksi. Vihitty toiseen
avioliittoon Sortavalan msrk. 9.4.1914 Vihtori Samulinpoika Hirsjärvi
VI.
Ida Wilhelmiina Ruuhimäki
syntynyt 5
Tam 1877 Tammela Gårds, kuollut marraskuussa 1950 73-vuotiaana,
haudattu Pöytyä. Puoliso Hjalmari Wallin s.27.4.1886 Urjala.
3. Anna Zachariasdotter, jonka
vanhemmat olivat Trp. Zachius Mickelsson ja Lisa
Michelsdotter, syntynyt 13 Tou 1833 Urjala, Kokkois Werialho,
kuollut 27.4.1918 leskenä Sortavala, Loplola 3, 84-vuotiaana.
Tapahtumat hänen elämässään:
• Muuttanut (3): Urjalasta leskenä, 9 Hel 1911, Sortavalaan.
Anna avioitui
Anders Paulsson Ruuhimäki 17 Hel 1861. Anders syntynyt 12 Lok 1836
Urjala Kokonkylä Lähtenkorva. Anders tunnettiin myös nimellä
Paulinpoika.
4. Paul Pettersson, jonka
vanhemmat olivat Petter Paulsson ja
Christina Ericsotter, syntynyt 17 Hei 1796 Tammela.
Paul avioitui Justina Gabrielidr 28 Jou 1823 Urjala. Justina syntynyt 26 Hel 1806 Tammela Kojonkylä Saviniemi ja kastettu 1 Maa 1806. Justina tunnettiin myös nimellä Stina.
Lapset tästä avioliitosta olivat:
2 I. Anders
Paulsson Ruuhimäki (syntynyt 12 Lok 1836 Urjala Kokonkylä
Lähtenkorva)
II. Johan
Henrik Paulsson syntynyt 8 Tam 1826 Urjala Saviniemi Lähtenkorva.
III. Adolph
Paulsson syntynyt 17 Jou 1828 Urjala Kokko Lähtenkorva.
IV. Paulus
Paulsson syntynyt 5 Huh 1837 Urjala Kokko Lähtenkorva.
V. Carl
Paulsson syntynyt 31 Hei 1842 Urjala Kokko Lähtenkorva.
VI. Maija
Caisa Paulsson syntynyt 1 Hei 1845 Urjala Kokko Lähtenkorva.
5. Justina Gabrielidr, jonka
vanhemmat olivat Nyb.s. Gabriel Johansson ja Bd.dr. Elisa
Andersson, syntynyt 26 Hel 1806 Tammela Kojonkylä Saviniemi ja
kastettu 1 Maa 1806. Justina tunnettiin myös nimellä Stina.
Justina avioitui Paul
Pettersson 28 Jou 1823 Urjala. Paul syntynyt 17 Hei 1796 Tammela.
6. Trp. Zachius Mickelsson
syntynyt 1 Syy 1798, ja kuollut 30 Kes 1842 Urjala Kokkonkylä Werialhon
talo 43-vuotiaana. Inflammat kuoli, syynä oli %s.
Trp. avioitui Lisa Michelsdotter 8 Lok 1820 Urjala. Lisa syntynyt in 1796, ja kuollut 15 Syy 1852 Urjala 56-vuotiaana.
Lapset tästä avioliitosta olivat:
I. Lovisa
Zachariasdotter syntynyt 19 Tou 1827 Urjala, Kokkois Werialho.
II. ?
Zachariasson syntynyt 12 Tou 1829 Urjala, Kokkois Werialho, ja
kuollut 12 Tou 1829 Urjala, Kokkois Werialho.
III. Wilhelmiina
Zachariasdotter syntynyt 13 Tou 1830 Urjala, Kokkois Werialho.
3 IV. Anna
Zachariasdotter (syntynyt 13 Tou 1833 Urjala, Kokkois Werialho -
kuollut 27.4.1918 leskenä Sortavala, Lopola 3)
V. Zachris
Zachariasson syntynyt 25 Huh 1836 Urjala, Kokkois Werialho.
7. Lisa Michelsdotter syntynyt in
1796, ja kuollut 15 Syy 1852 Urjala 56-vuotiaana.
Lisa avioitui Trp.
Zachius Mickelsson 8 Lok 1820 Urjala. Trp. syntynyt 1 Syy 1798, ja
kuollut 30 Kes 1842 Urjala Kokkonkylä Werialhon talo 43-vuotiaana.
Inflammat kuoli, syynä oli %s.
8. Petter Paulsson, jonka
vanhemmat olivat Tuntematon
ja Tuntematon, syntynyt in 1756, ja kuollut 11 Syy 1836 Tammela
Liesjärvi Joensuu 80-vuotiaana.
Petter avioitui Christina Ericsotter 17 Jou 1784 Somerniemi. Christina syntynyt 9 Hel 1756, ja kuollut 13 Hel 1830 Tammela Liesjärvi Joensuu 74-vuotiaana.
Lapset tästä avioliitosta olivat:
4 I. Paul Pettersson
(syntynyt 17 Hei 1796 Tammela)
II. Catharina
Pettersson syntynyt 3 Lok 1786 Tammela Turpo. Catharina tunnettiin
myös nimellä Pettersson.
III. Ericus
Pettersson syntynyt 9 Tou 1792 Tammela PortasTurpo, ja kuollut 30
Hei 1794 Tammela Turpo 2-vuotiaana. Ericus tunnettiin myös nimellä
Pehrsson.
IV. Anna
Maria Pettersson syntynyt 25 Jou 1792 Tammela Turpo.
V. Christina
Pettersson syntynyt 20 Hei 1799 Tammela Portas Turpo.
VI. Mickel
Pettersson syntynyt 4 Lok 1800 Tammela Turpo.
9. Christina Ericsotter syntynyt
9 Hel 1756, ja kuollut 13 Hel 1830 Tammela Liesjärvi Joensuu
74-vuotiaana.
Christina avioitui Petter Paulsson
17 Jou 1784 Somerniemi. Petter syntynyt in 1756, ja kuollut 11 Syy 1836
Tammela Liesjärvi Joensuu 80-vuotiaana.
10. Nyb.s. Gabriel Johansson
syntynyt 7 Maa 1781 Tammela Salois Ollila, kuollut 14 Hei 1821
Koijärven pitäjässä. Katso Koijärven talohaltialuettelo: (Lähde Lasse
Iso-Iivari 30.4.2006)
http://users.utu.fi/isoi/talot/koijarvi.htm
Gabriel avioitui Bd.dr. Elisa Andersson 8 Tam 1805 Tammela; Kojo Saviniemi/Kytö Hannula. Elisa syntynyt 13 Tam 1781 Tammela Kytö Hannula.
Lapsi tästä avioliitosta oli:
5 I. Justina
Gabrielidr
(syntynyt 26 Hel 1806 Tammela Kojonkylä Saviniemi)
11. Bd.dr. Elisa Andersson, jonka
vanhemmat olivat Bd. Anders Matson ja Bd.dr Cristina
Jacobsdotter, syntynyt 13 Tam 1781 Tammela Kytö Hannula.
Elisa avioitui
Nyb.s. Gabriel Johansson 8 Tam 1805 Tammela; Kojo Saviniemi/Kytö
Hannula. Gabriel syntynyt 21 Tou 1781 Tammela Kytö Kirstilä.
22. Bd. Anders Matson syntynyt in
1755 Tammela.
Anders avioitui16 Lok 1778 Tammela Kytö Hannulla/Luntila Houkka. Cristina syntynyt in 1759 Tammela.
Lapsi tästä avioliitosta oli:
11 I. Bd.dr.
Elisa Andersson (syntynyt 13 Tam 1781 Tammela Kytö Hannula)
23. Bd.dr Cristina Jacobsdotter
syntynyt in 1759 Tammela.
Cristina avioitui Bd. Anders Matson 16 Lok 1778 Tammela Kytö Hannulla/Luntila Houkka. Anders syntynyt in 1755 Tammela.
